Savupiipun pellitys on vesikaton kohta, josta tulee vuotoja useammin kuin juuri mistään muualta, ja syy on lähes aina huolimattomasti tehty liitos pellin ja muuratun piipun välissä. Tämä artikkeli on omakotitalon omistajalle, remontoijalle ja taloyhtiön hallitukselle, joka miettii kattoremontin yhteydessä, miten piippu kannattaa pellittää. Artikkeli käy läpi, mistä osista piippupelti koostuu, miten liitokset tehdään kestämään Suomen pakkasta ja lumikuormaa ja miten vesi saadaan ohjattua piipun ohi oikein.
Mistä osista piippupelti koostuu
Piipun ympärille tulee neljä peltiosaa: etupelti eli esiliina räystään puolelle, kaksi sivupeltiä ja takapelti harjan puolelle. Jokaisella on oma tehtävänsä. Etupelti johtaa veden piipun edestä katteen päälle, sivupellit estävät veden pääsyn piipun kylkiä pitkin, ja takapelti ottaa vastaan harjalta valuvan veden ja lumen.
Leveän piipun taakse rakennetaan lisäksi vedenjakaja eli satula. Se on pieni harjamainen kiila, joka halkaisee vesivirran ja ohjaa sen piipun sivuille. Jos satulaa ei ole, piipun taakse kertyy talvella lunta ja jäätä, ja keväällä sulamisvesi seisoo pellin saumojen päällä viikkoja.
Piipun hattu ja piipun yläpään pellitys kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Hyvässä hattupellissä on tippanokka, joka pitää veden irti muurauksesta. Ilman tippanokkaa vesi valuu tiilipinnan kautta alas ja imeytyy saumoihin.
Savupiipun pellitys eri kattomateriaaleilla
Katteen profiili ratkaisee, miten pellitys tehdään. Konesaumakatteella ja sileällä pellillä piippupellit voidaan taittaa ja saumata suoraan kattokaistoihin, ja tulos on siisti ja hyvin tiivis. Peltiseppä tekee osat usein mittatilauksena paikan päällä, jolloin ne saadaan istumaan millilleen.
Tiilipellillä ja profiilipellillä pelti ei asetu katteen aaltojen päälle tasaisesti. Etupellin alareuna muotoillaan aallon mukaan tai sen alle asennetaan joustava tiivistekaista, esimerkiksi Wakaflex-tyyppinen taipuisa materiaali, joka painetaan profiilin muotoon. Valmistajilla, kuten Ruukilla, Plannjalla ja Weckmanilla, on omat piippupeltisarjansa, jotka on mitoitettu omille profiileilleen. Sarjat sopivat tavallisiin piippukokoihin, mutta poikkeavan kokoiselle tai vinolle piipulle osat kannattaa teettää peltisepällä.
Klassinen rivipelti ja perinteinen sileä pelti ovat oma lukunsa. Vanhoissa taloissa piipun ympärykset on tehty käsin taittaen ja kaksinkertaisella saumalla, ja sama tekniikka toimii edelleen parhaiten.
Liitos piipun ja pellin välillä
Tässä kohdassa ratkeaa, kestääkö pellitys 30 vuotta vai kolme talvea. Peltiä ei kiinnitetä jäykästi sekä kattoon että piippuun, koska rakennus elää. Kattotuolit liikkuvat kosteuden ja lumikuorman mukana, mutta piippu seisoo omalla perustuksellaan eikä liiku samalla tavalla.
Ammattilainen tekee liitoksen kahdessa osassa. Pohjapelti nostetaan piipun kylkeen vähintään 150 mm, ja takapuolella mieluummin 200 mm, koska lunta kertyy sinne eniten. Pohjapellin päälle tulee vastapelti eli lippa, jonka yläreuna taitetaan piippuun jyrsittyyn uraan. Ura tehdään tiilisaumaan noin 20-30 mm syväksi, lippa kiilataan paikalleen ja ura tiivistetään elastisella saumamassalla. Lippa peittää pohjapellin yläreunan mutta ei ole siihen kiinni, joten liike pääsee tapahtumaan vuotamatta.
Läpivientien ja saumojen tiivistämisestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa peltikaton tiivisteet läpivienneissä ja saumoissa.
Myytti: hyvä massa tiivistää kaiken
Moni uskoo, että kun piipun ja pellin raon vetää täyteen silikonia tai bitumikittiä, vuoto loppuu. Se loppuu hetkeksi. Massa kovettuu UV-säteilyssä, pakkasessa ja jäätymis-sulamissykleissä, ja Etelä-Suomen rannikolla niitä voi tulla yhden talven aikana kymmeniä. 3-5 vuoden päästä sauma halkeaa, ja vesi kulkee raosta suoraan muurauksen ja aluslaudoituksen väliin.
Massa on vain lipan uran viimeistely. Tiiviyden pitää tulla pellin muodosta, limityksistä ja nostokorkeudesta. Jos pellitys vuotaa ilman massaa, se on tehty väärin.
Vedenohjaus ja lumen vaikutus
Hyvässä pellityksessä vesi kulkee koko ajan alaspäin eikä yksikään sauma ole vesivirtaa vastaan. Sivupellit limitetään niin, että ylempi osa on aina alemman päällä. Etupelti nostetaan katteen päälle ja sivupellit menevät sen päälle, takapelti taas menee katteen alle ja sivupeltien päälle.
Pohjois-Suomessa, esimerkiksi Rovaniemellä ja Kuusamossa, lumikuorma on niin suuri, että piipun yläpuolelle kannattaa asentaa myös lumieste. Silloin liukuva lumimassa ei repi piippupeltiä irti tai painu sen saumoihin. Nuohoojan kulkureittiä varten tarvitaan lisäksi kattosilta ja talotikkaat, ja niiden kiinnitys pitää sovittaa yhteen piipun pellityksen kanssa. Lisätietoa löytyy artikkelista kattosillan asennus piippua varten.
Yleisimmät virheet piipun pellityksessä
Kolme virhettä toistuu kattoremonteissa kerta toisensa jälkeen:
Vanhat piippupellit jätetään paikalleen. Kate uusitaan, mutta 1980-luvun piippupellit jätetään ja uusi pelti liitetään niihin massalla. Uuden katteen takuu ei koske vanhaa pellitystä, ja vuoto tulee juuri siitä.
Lippa liimataan tiilen pintaan. Ura jätetään jyrsimättä ja lipan yläreuna liimataan rappauksen tai tiilen pintaan. Rapattu pinta halkeilee pakkasella, ja vesi pääsee lipan taakse.
Satula jätetään tekemättä. Kapean piipun takana pärjää ilman satulaa, mutta leveän piipun takana ei. Tyypillinen esimerkki on kaksiosainen piippu, jossa on takka ja leivinuuni: piipun takana lumi sulaa ja jäätyy uudelleen koko kevään, ja vesi nousee pellin saumoista sisään. Vuoto näkyy ullakolla piipun juurella kosteana aluslautana ja usein vasta kun tuuletusraosta tulee tunkkaista hajua.
Hinta ja milloin pellitys kannattaa uusia
Omakotitalon tavallisen tiilipiipun pellitys maksaa asennettuna yleensä noin 400-1200 €, kun materiaalina on sinkitty ja pinnoitettu teräs. Osat maksavat valmissarjana noin 100-300 €. Hintaa nostavat jyrsitty ura, satula, mittatilausosat ja kuparista tai sinkkikatteesta tehdyt pellitykset, joita käytetään perinnekohteissa.
Pellitys uusitaan aina katteen uusimisen yhteydessä, vaikka vanha näyttäisi ehjältä. Se on pieni osa koko urakan hinnasta, ja telineet ovat jo paikalla. Jos vuoto ilmenee kesken katteen käyttöiän, kannattaa ensin varmistaa, että vika on oikeasti pellityksessä. Piipun hatun halkeama, rapautunut kruunu tai piipun sisällä tiivistyvä kosteus voi näyttää ullakolla aivan samalta. Ohjeita vuotokohdan etsimiseen on artikkelissa vesikatevuotojen paikallistaminen.
UKK
Voiko savupiipun pellityksen tehdä itse?
Valmissarjan asentaminen loivalle katolle onnistuu kokeneelta remontoijalta, mutta uran jyrsiminen, limitykset ja satulan taittaminen vaativat peltisepän osaamista. Väärin tehty piippupelti johtaa usein lahovaurioon, jota ei huomata vuosiin.
Kuinka korkealle piippupelti nostetaan piipun kylkeen?
Vähintään 150 mm, ja harjan puoleisella takasivulla mieluummin 200 mm. Lumisilla alueilla ja loivilla katoilla nosto kannattaa tehdä yläkautta.
Tarvitseeko peltipiippu tai teräksinen savupiippu samanlaisen pellityksen?
Ei tarvitse. Teräspiipulle käytetään valmistajan omaa kattoläpivientiä ja tiivistekaulusta, joka on mitoitettu katteen profiilille ja kaltevuudelle. Muuratun piipun lippa- ja uraratkaisu ei sovi siihen.
Yhteenveto: pellitys tehdään kerralla kuntoon
Savupiipun pellitys kestää, kun vesi kulkee limityksiä pitkin alaspäin, liitos piippuun tehdään erillisellä lipalla jyrsittyyn uraan ja leveän piipun taakse rakennetaan satula. Saumamassa viimeistelee liitoksen, mutta tiiviys tulee pellin muodosta. Kun pyydät tarjousta kattoremontista, varmista, että tarjouksessa lukee erikseen piipun pellitys, lippa ja tarvittaessa satula. Silloin et joudu nousemaan katolle jäljittämään vuotoa kolmen talven päästä.