Ikkunapellit ja vesipellit ovat pieniä osia, mutta jos niissä on virhe, seinään pääsee vettä vuosikausia huomaamatta. Tämä artikkeli on omakotitalon rakentajalle, ikkunaremonttia suunnittelevalle ja taloyhtiön hallituksen jäsenelle, joka haluaa tietää, millainen ikkunapellin kallistus ja tippanokka on oikea ja miten asennuksen laadun voi tarkistaa itse. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, alakarmi, ikkunan alla oleva vaakalauta ja seinärakenne pysyvät kuivina.
Mihin ikkunapeltiä ja vesipeltiä tarvitaan
Ikkunapellin tehtävä on ohjata ikkunan pintaa pitkin valuva vesi ulos julkisivun pinnasta. Vesipelti on laajempi käsite, ja sillä tarkoitetaan kaikkia vaakasuoria pellityksiä, jotka ohjaavat vettä pois rakenteesta: sokkelin, vaakalistojen, ovien yläpuolisia ja julkisivun materiaalin vaihtumiskohtien pellityksiä.
Suomessa ikkunapelleille tulee rankka rasitus. Viistosade painaa vettä karmin alle syysmyrskyillä, ja keväällä pelti jäätyy ja sulaa samana vuorokautena kymmeniä kertoja. Rannikolla Helsingistä Vaasaan tuulenpaine on kovempi kuin sisämaassa, joten vesi kulkee myös pellin alle, jos liitokset ovat huolimattomasti tehdyt.
Ikkunapellin kallistus – kuinka jyrkkä on riittävä
Yleinen ohje on, että ikkunapellin kallistuksen pitää olla vähintään 1:3 eli noin 18 astetta. Tällä kaltevuudella vesi valuu nopeasti pois eikä pölystä ja siitepölystä kertyvä lika jää pellille. Loivemmalla pellillä vesi viipyy pinnalla, ja pakkasyönä siihen jäätyy ohut kerros, joka sulaessaan pääsee helposti saumoihin.
Kallistus tehdään pellin alla olevan tukirakenteen avulla eikä pellin muodolla. Puutalossa ikkunapellin alle asennetaan kallistettu tukilauta tai kiila, ja kiviseinässä kallistus tehdään laastilla tai valmiilla kannakkeilla. Kokenut peltiseppä tarkistaa ensimmäiseksi, onko alusta oikeassa kulmassa, koska taivutus ei korjaa vinoa alustaa.
Poikkeuksiakin on. Matalissa kellari-ikkunoissa ja joissakin vanhoissa perinnetaloissa kaltevuudesta joudutaan tinkimään karmin korkeuden takia. Silloin pellin syvyyttä lyhennetään ja tippanokan merkitys korostuu. Kaltevuutta ei kuitenkaan kannata tehdä loivemmaksi kuin 1:4, koska silloin vesi alkaa seistä pellin pinnalla.
Tippanokka – pienellä taitoksella suuri vaikutus
Tippanokka on pellin etureunaan alaspäin taivutettu reuna, joka katkaisee veden kulun. Ilman sitä vesi kiertää pintajännityksen avulla pellin alapintaa pitkin takaisin seinään ja valuu verhouslautojen taakse.
Hyvässä ikkunapellissä tippanokka on vähintään 30 mm irti julkisivun pinnasta. Nokan pystyosa on yleensä 15-25 mm, ja sen alareuna taivutetaan hieman ulospäin, jotta pisara irtoaa siististi. Kun julkisivuun tulee lisäeristys tai paksumpi verhous, pellin syvyys mitoitetaan uudesta ulkopinnasta eikä vanhasta.
Julkisivun materiaali vaikuttaa ratkaisuun. Rapatussa seinässä jo 20 mm liian lyhyt ulkonema näkyy muutamassa vuodessa tummina valumajälkinä ikkunan alla. Puuverhoillussa talossa alakarmin ja vaakalaudan liitokseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, ja aihetta on käsitelty tarkemmin artikkelissa julkisivupellin ja puuverhouksen liitoksista.
Päätykäännökset, karmiliitos ja kiinnitys
Kallistus ja tippanokka eivät riitä yksinään. Ikkunapellin päihin tehdään ylöskäännökset, joiden korkeus on tyypillisesti 20-30 mm. Ne estävät vettä valumasta pellin päistä ikkuna-aukon pieliin. Ilman niitä pielilaudan alapää lahoaa ensimmäisenä.
Pellin takareuna viedään karmin alaosan uraan tai karmin vesipellin alle aina sen mukaan, millainen ikkunamalli on kyseessä. Monissa nykyisissä puu-alumiini-ikkunoissa on valmis ura, johon pelti työnnetään. Vanhoissa ikkunoissa takareuna nostetaan karmia vasten ja liitos tiivistetään tiivistenauhalla.
Ruuveja ei laiteta pellin vaakapintaan. Pelti kiinnitetään päistään ja takareunastaan tai piilokiinnikkeillä. Yli 1,2 metrin pituisiin peltiin tarvitaan välituki, sillä muuten keskikohta notkahtaa ja sinne syntyy vesilammikko.
Materiaaliksi valitaan yleensä 0,5-0,6 mm polyesteripinnoitettu sinkitty teräs, jota peltiliikkeet särmäävät Ruukin, Plannjan tai SSAB:n levyistä mittatilauksena. Alumiini (0,7-1,0 mm) ei ruostu, joten se sopii meren rannalle. Kuparia käytetään arvokohteissa ja perinnerakennuksissa. Sävy kannattaa valita samaan aikaan räystäspeltien ja kattopellin kanssa, ja apuna voi käyttää RR-värikoodeja.
Mitä ikkunapellit maksavat
Mittatilauksena särmätty ikkunapelti maksaa tavallisessa omakotitalossa noin 15-40 € juoksumetriltä materiaalista ja pinnoitteesta riippuen. Ammattilaisen asentamana yhden ikkunan kokonaishinta on tavallisesti 60-150 €. Tähän vaikuttavat telineiden tarve, vanhojen peltien purku ja se, joudutaanko alusta kallistamaan uudelleen.
Kymmenen ikkunan talossa kokonaishinta on siis karkeasti 600-1500 €. Hinta on pieni verrattuna lahonneen alakarmin ja seinärungon korjaukseen, jonka hinta nousee helposti tuhansiin euroihin.
Yleisimmät virheet ikkunapellityksessä
Tyypillinen esimerkki on 1980-luvun omakotitalo, johon vaihdetaan uudet ikkunat. Vanhat ikkunapellit asennetaan takaisin, mutta uusi karmi on eri syvyinen, jolloin kallistus jää lähes vaakasuoraksi. Ensimmäisinä vuosina mitään ei näy, mutta 5-7 vuoden kuluttua ikkunan alla oleva vaakalauta on pehmeä ja maali hilseilee.
Muita toistuvia virheitä ovat:
– tippanokka on liian lähellä seinää, jolloin vesi valuu verhouksen pintaan
– päätykäännökset puuttuvat tai ne on leikattu auki asennuksen helpottamiseksi
– vaakapinnan läpi on ruuvattu reikiä, jotka on tiivistetty pelkällä silikonilla
– pelti on asennettu karmin päälle eikä sen alle, jolloin vesi kulkee liitoksesta suoraan rakenteeseen
Myytti: silikoni hoitaa tiiviyden
Moni uskoo, että huonosti sovitettu ikkunapelti saadaan kuntoon silikonisaumalla. Todellisuudessa silikoni irtoaa pinnoitetusta pellistä usein 2-4 vuodessa, koska Suomen lämpötilanvaihtelut liikuttavat peltiä jatkuvasti. Halkeillut sauma ohjaa veden juuri sinne, minne sitä ei haluta.
Vesitiiviys syntyy muotoilusta eli kallistuksesta, limityksestä, ylöskäännöksistä ja tippanokasta. Tiivistemassaa ja tiivistenauhaa käytetään vain varmistuksena, ei pääratkaisuna. Ammattilainen arvioi pellin laatua kysymällä, toimisiko se myös ilman tiivistettä.
UKK
Mikä on ikkunapellin oikea kaltevuus?
Suositus on vähintään 1:3 eli noin 18 astetta. Ahtaissa kohteissa voidaan tyytyä kaltevuuteen 1:4, mutta silloin tippanokan ja päätykäännösten huolellinen tekeminen on entistä tärkeämpää.
Kuinka paljon tippanokan pitää ulottua seinän ulkopuolelle?
Vähintään 30 mm valmiin julkisivupinnan ulkopuolelle. Rapatuissa ja vaaleissa julkisivuissa 35-40 mm ulkonema vähentää valumajälkiä tehokkaammin.
Voiko vanhat ikkunapellit käyttää uudelleen ikkunaremontissa?
Vain jos ne ovat ehjät ja sopivat uuden karmin mittoihin kallistuksen pysyessä ennallaan. Käytännössä uudet mittatilaustyönä tehdyt pellit ovat useimmiten varmempi ja vain vähän kalliimpi ratkaisu.
Tarkista ikkunapellit ennen talvea
Ikkunapellin toimivuuden voi tarkistaa ilman työkaluja. Pellin pitää viettää selvästi ulospäin, tippanokan pitää olla irti seinästä ja päiden pitää olla käännetyt ylös. Jos ikkunan alla on valumajälkiä, maali hilseilee tai vaakalauta tuntuu pehmeältä, vesi ei ohjaudu oikein.
Kun teetät uusia peltejä, pyydä tarjous, jossa materiaali, pellin paksuus, kallistuksen tekotapa ja päätykäännökset on eritelty. Asenna pellit samaan aikaan ikkunoiden ja muiden julkisivupellitysten kanssa, niin liitokset saadaan tehtyä kerralla oikein.