
Syöksytorven liitos maahan ratkaisee, päätyykö katolta valuva vesi hallitusti pois tontilta vai seisomaan sokkelin vierelle. Omakotitalon rakentaja ja vanhan talon remontoija joutuvat valitsemaan, liitetäänkö syöksytorvi sadevesikaivoon ja maanalaiseen putkistoon vai ohjataanko vesi maanpinnalla kulkevaan kouruun. Tästä artikkelista näet, miten kumpikin ratkaisu toimii, mitä se maksaa ja missä kohdassa Suomen talvi rajaa vaihtoehtoja.
Valinta kannattaa tehdä huolella. Hieman yli 150 neliön kattopinta kerää 15-20 mm:n rankkasateessa jopa 3 000 litraa vettä tunnissa, ja kaikki se tulee alas muutaman syöksytorven kautta.
Sadevesikaivo ja maanalainen putkisto
Sadevesikaivo eli syöksytorvikaivo on yleisin ratkaisu uusissa omakotitaloissa ja taloyhtiöissä. Syöksytorven alapää lasketaan kaivon kannen liitosyhteeseen, ja vesi jatkaa 110 mm:n sadevesiputkea pitkin kunnan hulevesiviemäriin, ojaan tai tontin imeytyskaivoon. Kunnollisessa kaivossa on sakkapesä, johon katolta huuhtoutuva hiekka ja sammal painuvat, jolloin ne eivät tuki putkistoa.
Valmiit muoviset kaivot, esimerkiksi Uponorin ja Pipelifen sadevesikaivot, maksavat noin 40-150 € kappaleelta. Kaivuu, putkitus ja routaeristys nostavat kokonaisuuden helposti 300-800 euroon syöksytorvea kohden. Jos hulevesiliittymä puuttuu, kunnan liittymismaksu tulee vielä päälle.
Itse liitos on yksityiskohta, johon moni urakka kompastuu. Pyöreä 87 tai 100 mm:n peltitorvi tarvitsee siirtymäkappaleen 110 mm:n muoviputkeen, ja suorakaiteen muotoinen syöksytorvi oman sovitteensa. Ammattilainen jättää syöksytorven alapään irrotettavaksi ja sovittaa sen 5-10 cm syvälle liitosyhteeseen. Silloin kaivon voi tarkastaa ja tyhjentää purkamatta mitään.
Kouru maalla – avoin ratkaisu
Maanpintaan asennettu vesikouru tai ritiläkouru on yksinkertaisempi ratkaisu. Syöksytorven alapäähän asennetaan ulostulokäyrä, ja vesi laskee betoniseen tai muoviseen kouruun, joka vie sen vähintään metrin päähän sokkelista. Betoninen pihakouru maksaa 10-30 € kappale, ja ACO:n kaltaiset ritiläkourut noin 30-80 € metriltä.
Kouru toimii hyvin, kun tontti viettää selvästi talosta poispäin ja maa on läpäisevää hiekkaa tai soraa. Haja-asutusalueella, jossa hulevesiviemäriä ei ole, se on monesti järkevin vaihtoehto. Mökeille, talousrakennuksille ja autotalleille avokouru riittää lähes aina.
Kouru vaatii kuitenkin aina ympärilleen kunnolla muotoillun maanpinnan. Rakennuksen vierustan pitää kallistua poispäin vähintään 1:20 kolmen metrin matkalla. Muuten kouru vain siirtää lätäkön puolen metrin päähän.
Syöksytorven liitos maahan Suomen talvessa
Pakkanen erottaa toimivan ratkaisun huonosta. Maaliskuun suojasäässä katolta sulava vesi valuu syöksytorveen päivällä, ja yöllä se jäätyy. Jos sadevesiputki on asennettu matalalle ilman routaeristystä, jäätulppa syntyy juuri maanpinnan alle, ja vesi alkaa tulvia kaivon kannen yli sokkeliin.
Etelä-Suomessa roudan syvyys on tavallisesti 1-1,5 metriä, ja Lapissa ja Pohjois-Suomessa se ylittää usein kaksi metriä. Sadevesiputkia ei yleensä kaiveta näin syvälle, joten ne suojataan routaeristelevyllä. Kokenut asentaja tarkistaa myös putkiston kaadon, joka on vähintään 1 %, jotta vesi ei jää putkeen seisomaan ja jäätymään.
Avokourussa jäätyminen on ongelmana toisella tavalla. Kouru täyttyy lumesta ja jäästä, jolloin sulamisvesi valuu sen yli. Kulkureittien kohdalla jäinen kouru on myös liukastumisvaara. Pohjoisessa ja paljon varjossa olevilla sivuilla syöksytorven alapäähän ja kouruun kannattaa asentaa lämpökaapeli. Siitä lisää artikkelissa sadevesikourun jäätymisestä ja lämpökaapeleista.
Myytti: sadevedet voi ohjata salaojaan
Yleisin harhaluulo on, että sadevedet voi johtaa salaojakaivoon, koska putkisto on jo valmiina maassa. Tämä on väärin. Salaojat poistavat perustusten ympäriltä maaperän vettä hitaasti, eikä niitä ole mitoitettu kattojen rankkasadepiikeille.
Kun syöksytorvet on liitetty salaojaan, rankkasade täyttää putket muutamassa minuutissa ja vesi painuu takaisin perustusten viereen. Tyypillinen esimerkki on 1980-luvun omakotitalo, jonka kellarin seinä kostuu joka syksy. Syyksi paljastuu vanha liitos, jossa syöksytorvet on ohjattu suoraan salaojakaivoon. Rakennusvalvonta edellyttää uudisrakennuksissa erilliset sadevesi- ja salaojajärjestelmät, ja vanhaa taloa korjattaessa ne kannattaa erottaa samalla.
Yleisimmät virheet syöksytorven alapäässä
Seuraavat virheet tulevat vastaan kattoremonteissa ja vanhojen talojen kuntotarkastuksissa yhä uudelleen:
– Syöksytorvi päättyy suoraan sokkelin juurelle ilman kourua tai roiskekuppia, jolloin vesi kastelee sokkelin ja syövyttää maata perustusten vierestä.
– Liitos on tiivistetty kiinni silikonilla tai vaahdolla, eikä kaivoa voi avata, kun sakkapesä täyttyy.
– Imeytyskaivo on liian lähellä taloa. Sen pitäisi olla vähintään viiden metrin päässä perustuksista, eikä se toimi lainkaan savimaassa.
– Lehtisiivilä puuttuu, joten syksyn lehdet päätyvät suoraan maanalaiseen putkistoon.
– Kaivon kansi jää maanpinnan alapuolelle pihan viimeistelyssä, jolloin pintavesi valuu kaivoon soran ja mullan kanssa.
Sokkelin vierustaa kannattaa suojata samalla kertaa. Siitä on lisää tietoa artikkelissa sokkelipellityksestä ja roiskevedestä.
Kumpi valita omaan kohteeseen
Ammattilainen katsoo ensin kolme asiaa: maaperän laadun, tontin muodot ja sen, onko kunnan hulevesiviemäri saatavilla. Kaupunkien asemakaava-alueilla, kuten Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, hulevesiviemäriin liittyminen on usein pakollista. Silloin sadevesikaivo on käytännössä ainoa vaihtoehto.
Jos tontti on tasainen tai viettää talolle päin, maanpintakouru ei riitä, vaikka sen kallistus olisi kunnossa. Jos taas talo on rinteessä ja alarinteessä on ojaa tai metsää, avokouru on edullinen, huoltovapaa ja helppo tarkastaa.
Myös yhdistelmä on mahdollinen. Rakennuksen pääsivun syöksytorvet liitetään kaivoon, ja takapihan tai varaston puoleiset torvet ohjataan kouruun. Mitoituksen perusteet, kuten kourun koko ja syöksytorvien määrä, käsitellään artikkelissa sadevesijärjestelmän mitoituksesta.
UKK
Saako syöksytorven vesiä ohjata nurmikolle?
Saa, jos vesi ohjataan kourulla vähintään metrin päähän sokkelista ja maanpinta kallistuu talosta poispäin vähintään 1:20. Savimaalla vesi jää helposti lammikoksi, jolloin parempi ratkaisu on kaivo tai pidempi kouru.
Kuinka usein sadevesikaivon sakkapesä pitää tyhjentää?
Tavallisesti kerran vuodessa syksyllä lehtien putoamisen jälkeen. Jos tontilla on paljon puita tai katto on sammaloitunut, kaivot kannattaa tarkistaa myös keväällä.
Paljonko syöksytorven liittäminen sadevesikaivoon maksaa?
Kaivo maksaa 40-150 €, ja putkituksen, kaivuun ja routaeristyksen kanssa kokonaishinta on tyypillisesti 300-800 € syöksytorvea kohden. Hinta nousee, jos piha on kivetty tai liittymä kunnan hulevesiviemäriin on kaukana.
Yhteenveto
Sadevesikaivo on oikea valinta asemakaava-alueilla, tasaisilla tonteilla ja savimaalla, kun liitos on irrotettava ja putkisto routaeristetty. Maanpinnalle asennettu kouru riittää rinnetonteilla, läpäisevässä maaperässä ja sivurakennuksissa, kunhan pihan kallistus on kunnossa. Ratkaisusta riippumatta sadevedet ei koskaan kuulu salaojaan. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, syöksytorven alapää pysyy toimivana kymmeniä vuosia, myös kevään sulamis- ja jäätymisjaksoina.